Tyynen pentuset

Uudempia kuvia kakaroista

2007-05-23T19:09:00.001+02:00

Nämä pihalla otetut kuvat ovat toisesta vierailusta ulos. 23.5. otettuja.

Valkoinen tyttö jyrsii luuta innoissaan, homma onnistui yllättävän hyvin.

Tässä otetaan vähän painia koko porukalla. Ei ihan varmaksi tiennyt aina, että kuka kenenkin kimppuun aikoi.
Siskokset painivat.
Valkoinen tyttö postaa (tai ei postaa sattui vain hetkeksi pysähtymään).
Punainen tyttö tarkkailee tilannetta.
Sininen poika valmiina syäksymään siskon kimppuun.
Harmaapoika miettii maailman ihmeitä.

Tässä kaksi kuvaa reilun viikon takaa:

2007-05-10T22:57:00.000+02:00

Simmut aukaistuvat...

2007-04-26T12:40:00.000+02:00

Pentujen kasvuvauhti on vähintäänkin hyvä. Pienin painaa jo 550 g, isoin 670 g. Hiljalleen silmät alkavat avautua, jännä kyllä, pienimmästä päästä ensin.

Alemmassa kuvassa meidän "mustanaamio". Jompi kumpi näistä kuvassa esiintyvistä on se "pienin pentu", yleensä vuoropäivin, tänään oli "mustanaamion" vuoro pitää kyseenalaista kunniaa itsellään. Tytöntylleröitä molemmat.

Uusia kuvatuksia

2007-04-18T12:07:00.000+02:00

Pennut kasvavat kohtuudella, nyt alkaa koko porukka olla siinä kolmensadan gramman huitteilla, jotkut aika reippaasti ylikin. Lisätäänpä pari kuvaa tännekin.

Ei pidetty hullua jännityksessä...

2007-04-14T14:42:00.001+02:00

Ne ovat nimittäin nyt täällä. Reippaasti etuajassa. 5 potraa pentusta, 3 tyttöä ja 2 poikaa. Reippaan kokoisia jääräpäänassikoita. Tuolla ne nyt tuhisee tyytyväisenä kaikki kuusi, Tyyne mukaanlukien. Alku oli tosi paniikinomainen, kun neiti oli niin kivuissaan, herätti minut kiljaisulla, ja eka pentu ulkona. Ei osannut oikein suhtautua, ja pakitti pois pennun luota kun pentua sille tyrkytti. Läähätti vaan kivuissaan silmät ymmyrkäisenä pentuaitauksensa nurkassa. Noo, mitäs siinä sitten, pentu lämpimään ja vähän ajan päästä uusi yritys. Loppujen lopuksi tajusi mistä on kyse, ja ryhtyi siivoamaan pentua. Toinen syntyi jo helpommin ja tajusi heti ryhtyä nuolemaan kakaraa. Kolmannen kohdalla oltiin jo niin PRO että, itse katkottiin napanuorat ja nuoltiin pentu, sen jälkeen aseteltiin se sievästi nisälle. Neljännen ja viidennen syntyessä oli jo kuin olisi aina moista touhunnut. Muut pennut nisillä, ja muutama työntö ja: "Jahas, taas tuli yks, ruvetaanpa hommiin..."

Jostain kumman syystä Tyyne halusi välttämättä kovalla ja kylmällä lattialla olla polttojen aikana, niinpä sai synnyttää lattialla pyyhkeen päällä ja vasta kun kaikki oli valmista, siirsimme lapsukaiset laatikkoon, jonne emä tietty perässä. (Kuva on ehkä hieman "ei heikkohermoisille"...)

On se vaan ihanaa, näin lähes läpivalvotun yönkin jälkeen, olo on todellakin väsynyt mutta onnellinen. Pentulaatikkokin on hiljaa, eli masut on saatu täytettyä oikea-aikaisesti ja sitten onkin mukava ryömiä äitin masukarvoihin läjään torkkumaan.

Uusia kuulumisia

2007-04-06T01:27:00.000+02:00

Tämä näkee nälkää... ;) Ihanainen kerjää, ja ketkuaa, kun hän ei mitä ilmeisimmin millään voi saada riittävästi ruokaa. Maha kasvaa tasaiseen tahtiin. Pennut ilmeisesti painaa myös virtsarakkoa sen verran, että muutaman kerran on tapahtunut "vahinko". Nyt alkaa jännät paikat, miten lie käy, montako tulee. Hän ei raukka ymmärrä olevansa "takaleveä" kuljetus, ja törmäilee mahastaan minne sattuu, kun luulee pääsevänsä mistä vaan livahtamaan. Toivottavasti pennut ovat nesteissään hyvässä turvassa. Pidetään peukkuja! =)

Tässäpä kuva isukista. Seisontakuvia löytyy Beries-kennelin kotisivuilta ajankohtaista -otsakkeen alta, täytynee kysellä saisiko niitä tänne lainata. Isukki siis on melkoinen menijä agility-radoilla (mm. astutuksen jälkeisenä päivänä puhdas nollarata!) Upea heppu siis, muunkin kuin ulkonäkönsä puolesta.

2007-03-29T15:59:00.000+02:00

43 päivää. Ultrassa ei sitten käyty, silminnähtävistä syistä. ;) Pentusia on todellakin tulossa, määrää vielä arvuutellaan. Päivänä muutamana vatsalinja muuttui vaakaan, ja nyt se on jo kevyesti laskeva. Vielä mamma jaksaa, lenkillä viipottaa niinkuin ennenkin, tuhatta ja sataa.

p.s. No amimals were harmed during the filming. ;)

Pohjustusta

2007-03-19T19:11:00.000+02:00

Tämä on Juliuksen Doris Dayn eli Tyynen pennuille pyhitetty blogi, tarkoituksena on seurata Tyynen odotusta ja pentujen elämän alkuviikkoja. Kotisivuja Tyynellä ei ole, joten blogailu tuntuu fiksulta ajatukselta.

Pitkällisen etsinnän ja neuvotteluiden jälkeen pääsimme helmikuun puolenvälin paikkeilla Tyynen kanssa matkaan. Kohteena oli Espoo, jossa meitä odotti mukavaluonteinen ja upean ulkonäön ja karkean turkin omaava Beries Frosty Grant alias Rosso. Jo ekat treffit 14.2. sujuivat hyvin, ja niinpä toiset treffit sovittiin vielä perjantai-illaksi 16.2., ja jälkimmäiset treffit sujuivat, jos mahdollista, vielä paremmin.

Niin alkoi pitkä odotus, ja aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa treffien jälkeen neiti alkoi jo oireilla pahoinvoinnilla, mikä on tälle neitokaiselle hyvin epätyypillistä. Ruoka kyllä maittoi, mutta puolenkymmentä kertaa pikkuraasu oksenteli näissä vaiheissa. Pian alkoivat myös oireet käytöksessä, yleensä niin sosiaalisesta koiruudesta sukeutui oikea "pikkupiru"... Se valtaa luolamaisia paikkoja, kuten sohvapöydän alusia ja alahyllyjä, ja käy sieltä ohikulkevien muitten koirieni kimppuun kuin yleinen syyttäjä hirveällä rähinällä. Samoin ruuan päältä ollaan hyvin "omistusmielellä". Äitille ja iskälle ollaan yhtä pikkuenkeliä, kaivataan syliin ja rapsutuksia. Myös nännit ovat nyt kasvaneet selkeästi kokoa, joten oletuksena on, että treffit ovat kantaneet tulosta, ja pentusia olisi huhtikuun puolivälin paikkeilla tulossa. Ultraan emme ole vielä työ- ja opintokiireitteni vuoksi ehtineet, mutta hyvät merkit on ilmassa.

Nämä kuvat Tyynestä ovat viime elokuulta.